Edistystä, edistystä..

Eräs ystäväni sanoi taannoin, että seurustelun alkuaika on kuulemma sitä parasta aikaa ja siitä pitää nauttia vaikka itkien. Olettaisin, että myös opiskelujen loppuaika on sitä parasta aikaa, joten aion nauttia siitäkin, vaikka sitten itkien.

Olen tähän mennessä raapustanut tänään opparia kasaan ehkä viiden tunnin ajan. Tekstiä siinä ajassa pystyin tuottamaan noin sivun. Aivan liikaa kaikkea mielenkiintoista!

Muun muassa Boxbergia, Komppulaa, Korhosta ja Mutkaa (2001) lukiessani oivalsin, että alun alkaen matkailupalveluiden varausjärjestelmien toimivuudessa on kyse siitä, uskovatko matkailupalvelujen tuottajat sen kannattavuuteen. Jos näin ei ole, miksi heille sellainen edes väsätään? Eli nyt opparissani on käsittelyssä matkailupalveluiden varausjärjestelmä, joka ei tällä hetkellä varsinaisesti toimi ja joka ei varsinaisesti sellaisenaan kiinnosta ketään. Paitsi kaiketi minua :D

Mitä tästä opimme? Ihan ensimmäiseksi kannattaisi siellä matkailupuolella laittaa toimintaa siihen malliin, että joku matkailija sinne oikeasti haluaisi tulla. Sitten, kun sitä väkeä virtaa ovista ja ikkunoista ihan valtoimenaan, voisi harkita, josko vaikka jonkun varausjärjestelmän ottaisi käyttöönsä. Sitten, kun on päätynyt sellaisen hankkimaan, kannattaa melkoisen tarkkaan harkita, haluaako aivan välttämättä kehitellä itselleen oman järjestelmän.

Mutta, mutta. Jos ja kun opparini tässä kuun loppuun mennessä valmistuu, niin eiköhän tästäkin järjestelmästä vielä melkoisen hyvä saada. :D Itseluottamus ainakin on kohdallaan. Pitäisikin referoida lukijoille jossakin vaiheessa, millaiset tulokset sain hiljattain Thomas-analyysista, jossa siis arvioidaan millainen ihminen on työntekijänä. Eri lystiä luettavaa, mutta ikävä kyllä myös totta.

Nyt takaisin opparin pariin. Loppu maailma alkaa juuri käydä nukkumaan, joten loppuyön saa rauhassa tehdä töitä :)