Opinnäytetyöni alkaa olla nyt melkolailla viimeisillä metreillä. Torstaina on enää esitys koululla, jonka jälkeen on viimeinen mahdollisuus muokata työtä. Mitään maata mullistavaa siihen en tule enää lisäämään, joten periaatteessa työ on nyt valmis. En vain uskalla sanoa sitä vielä ääneen, ennen kuin opintopisteet näkyvät opintosuoritusotteessa :)
Nyt onkin sitten aika murehtia sitä seuraavaa asiaa. Mitäs sitä alkaisi tehdä isona? Maanantaista alkaen tämä tyttö on vailla kokopäiväistä työtä. Paperit saan oppilaitoksesta ulos vasta kesäkuun viimeinen päivä, joten en myönnä olevani työtön :) Olen avoin ehdotuksille!
Yritän saada opparini ensi viikon alusta näkyviin. Katsotaan kuinka minun käy :)
Ai niin ja tulisilla hiilillä siksi, että jännittää tuo opparin esittäminen. Viimeinen koulutyö! :D
tiistai 26. toukokuuta 2009
maanantai 18. toukokuuta 2009
Huuuuh!
Ensimmäinen versio opinnäytetyöstä on juurikin palautettu opinnäytetyöohjaajalle. Viime aikoina on tullut vaan nukuttua niin vähän, etten oikein osaa arvioida työni laatua :D Tässä kohtaa kannattaa varmaan vetäistä yhdet kunnon yöunet ja lukea oppari huomenna läpi uusilla silmillä. Kyllä se siitä sitten taas.
Mitäs tässä sitten on opinnäytetyötä kirjoittaessa opittu? Pääpointiksi tuohon oppariin lopulta muodostui se, että varausjärjestelmän muokkaaminen käyttökelpoiseksi ei olekaan niin hankalaa kuin ehkä aluksi kuvittelin. Dynaamisen paketoinnin tuomat haasteet (HUOM! Haasteet!) on ratkaistavissa ja luulen, että suurin osa ongelmista itse asiassa syntyy vasta suuremmissa järjestelmissä. Opinnäytetyöni caseyritys on melko pieni, joten ongelmatkin on paljon pienempiä :)
Se on sitten täysin eri asia, kuinka pitkälle järjestelmään tehtävät korjaukset tulevat kantamaan. Ei mene varmastikaan kovinkaan paljon aikaa, kun sosiaaliset mediat ja yhteisöllisyys hyökkäävät osaksi varausjärjestelmiä. Tällä hetkellä ne toimivat jo vieretysten, mutta jonkun pitää vielä keksiä miten ne saadaan toimimaan yhdessä ja samassa järjestelmässä. Huom! Toimimaan! Kukakohan se joku voisi olla? ;)
Odottelen vielä pari päivää opinnäytetyöohjaajan kommentteja työstäni, jonka jälkeen joudun todennäköisesti tekemään siihen vielä joitakin muutoksia. Kunhan se vihdoin ja viimein on valmis, yritän keksiä keinon, miten saisin sen teidän kaikkien ulottuville. Tulevan firman kotisivut kun ovat vielä vähän vaiheessa :P (Niin kuin se tuleva firmakin..)
Palailemisiin!
Mitäs tässä sitten on opinnäytetyötä kirjoittaessa opittu? Pääpointiksi tuohon oppariin lopulta muodostui se, että varausjärjestelmän muokkaaminen käyttökelpoiseksi ei olekaan niin hankalaa kuin ehkä aluksi kuvittelin. Dynaamisen paketoinnin tuomat haasteet (HUOM! Haasteet!) on ratkaistavissa ja luulen, että suurin osa ongelmista itse asiassa syntyy vasta suuremmissa järjestelmissä. Opinnäytetyöni caseyritys on melko pieni, joten ongelmatkin on paljon pienempiä :)
Se on sitten täysin eri asia, kuinka pitkälle järjestelmään tehtävät korjaukset tulevat kantamaan. Ei mene varmastikaan kovinkaan paljon aikaa, kun sosiaaliset mediat ja yhteisöllisyys hyökkäävät osaksi varausjärjestelmiä. Tällä hetkellä ne toimivat jo vieretysten, mutta jonkun pitää vielä keksiä miten ne saadaan toimimaan yhdessä ja samassa järjestelmässä. Huom! Toimimaan! Kukakohan se joku voisi olla? ;)
Odottelen vielä pari päivää opinnäytetyöohjaajan kommentteja työstäni, jonka jälkeen joudun todennäköisesti tekemään siihen vielä joitakin muutoksia. Kunhan se vihdoin ja viimein on valmis, yritän keksiä keinon, miten saisin sen teidän kaikkien ulottuville. Tulevan firman kotisivut kun ovat vielä vähän vaiheessa :P (Niin kuin se tuleva firmakin..)
Palailemisiin!
perjantai 15. toukokuuta 2009
Meikäläisen tuuria
No kylläpä taas sattui. Tuossa aikani kuluksi (ei tietenkään mulle ole muuta hommaa puoli neljältä yöllä!) lueskelin läpi Digityttöjen blogia, kun en ole sitä aiemmin ehtinyt kokonaisuudessaan lukemaan. Tietenkin silmiini pilkisti, että Hele ja Sanna olivat hakeneet assaria itselleen vain päivä ennen edellistä postaustani, jossa mainitsin kuinka innostavaa olisi työskennellä tuollaisessa mestassa. Mietin parhaillani alanko itkeä vai nauraa...
Mutta oppari etenee ihanasti! Otin tuossa eräänä päivänä yhteyttä Holmbergin Tommiin ja kyselin hänen mielipidettään dynaamisesta paketoinnista. Hivenen pisti pään sekaisin, Tommi kun tiesi asiasta hivenen enemmän kuin minä. Mutta kiitos Tommille äärimmäisen nopeasta vastauksesta! Tiedänpähän nyt, mitä minun ainakin tulee vielä opetella :)
Ammattikorkeakoulun opinnäytetöiltä ei itse asiassa vaadita kovinkaan paljoa. Läpipääsemiseen riittää varmasti jonkin sadun kirjoittaminen, mutta itselläni kuitenkin tavoitteet on jokseenkin paljon korkeammalla. Periaatteessa opinnäytetyön numerolla ei ole merkitystä ellei sitten halua lukemaan ylempään ammattikorkeakouluun. Tärkeintä kaiketi kirjoittamisprosessissa on se, että oppii uutta. Itse ainakin opin viime yön aikana tekemään marginaaliverolaskelman :D
Käväisin keskiviikkona koulussa kysäisemässä opettajien mielipidettä opparistani. Ensinnäkin opettaja tiivisti aikataulua siihen malliin, että ensimmäinen versio on palautettava joskus ensi viikon keskiviikon tietämillä. Helppoa! Ei mulla muuta elämää olis ollutkaan. Toisekseen, kysäisin viime hetken vinkkejä, miten saisin hiottua työtäni akateemisempaan suuntaan, kun eräskin internet-markkinointimatkailun asiantuntija mainitsi, että kirjoitelmani eivät välttämättä ole niitä kaikkein akateemisempia. Opettajani opastuksella aion ainakin yrittää, saa sitten nähdä mitä palautetta tällä kertaa saan :P Tattista muuten Ilkalle maininnasta blogissaan, sinä päivänä oli mukava herätä lueskelemaan päivän posteja :)
Ja sitten takaisin Buhaliksen opuksen pariin -->
Mutta oppari etenee ihanasti! Otin tuossa eräänä päivänä yhteyttä Holmbergin Tommiin ja kyselin hänen mielipidettään dynaamisesta paketoinnista. Hivenen pisti pään sekaisin, Tommi kun tiesi asiasta hivenen enemmän kuin minä. Mutta kiitos Tommille äärimmäisen nopeasta vastauksesta! Tiedänpähän nyt, mitä minun ainakin tulee vielä opetella :)
Ammattikorkeakoulun opinnäytetöiltä ei itse asiassa vaadita kovinkaan paljoa. Läpipääsemiseen riittää varmasti jonkin sadun kirjoittaminen, mutta itselläni kuitenkin tavoitteet on jokseenkin paljon korkeammalla. Periaatteessa opinnäytetyön numerolla ei ole merkitystä ellei sitten halua lukemaan ylempään ammattikorkeakouluun. Tärkeintä kaiketi kirjoittamisprosessissa on se, että oppii uutta. Itse ainakin opin viime yön aikana tekemään marginaaliverolaskelman :D
Käväisin keskiviikkona koulussa kysäisemässä opettajien mielipidettä opparistani. Ensinnäkin opettaja tiivisti aikataulua siihen malliin, että ensimmäinen versio on palautettava joskus ensi viikon keskiviikon tietämillä. Helppoa! Ei mulla muuta elämää olis ollutkaan. Toisekseen, kysäisin viime hetken vinkkejä, miten saisin hiottua työtäni akateemisempaan suuntaan, kun eräskin internet-markkinointimatkailun asiantuntija mainitsi, että kirjoitelmani eivät välttämättä ole niitä kaikkein akateemisempia. Opettajani opastuksella aion ainakin yrittää, saa sitten nähdä mitä palautetta tällä kertaa saan :P Tattista muuten Ilkalle maininnasta blogissaan, sinä päivänä oli mukava herätä lueskelemaan päivän posteja :)
Ja sitten takaisin Buhaliksen opuksen pariin -->
maanantai 11. toukokuuta 2009
Viiropäästä tulee isona matkailuteknologiakonsultti
Joo!
Törmäsin tänään Facebookissa ilmiöön Digitytöt. Mahtavaa settiä! Tahtoo mukaan! Sen lisäksi olen ahkerasti seuraillut lähiaikoina eTourismProfiler blogia ja silmään tarttui viime viikolla bloggaus PhoCusWrightin tutkimus teknologiatrendeistä. Herätys tylsäkkeet, jotka vielä väsäätte omia varausjärjestelmiä! Kohta juna on niinku todella ajanut aseman ohitse!
Opinnäytetyön vuoksi on pakko vielä ratkoa ongelmia perus matkailupalvelujen varausjärjestelmän ongelmia, mutta kunhan siitä selvitään niin avot! Viiropäätä ei pitele enää mikään :D Useatkin tahot odottelevat tällä hetkellä opparini valmistumista, joten kai tässä pitäisi hetki vielä keskittyä sitten siihen. Tuntuu vain turhauttavalta ratkoa ongelmia, jotka joku muu on jo ratkonut, kun olisi paljon mielenkiintoisempiakin ongelmia ratkottavana! Jonkin sortin matkailun expertti tahi konsultti olisi varmasti kertonut tonnista tai parista kaikki etsimäni tiedot päivässä tai parissa. No, ei oppi ojaan kaada ja opparin siivellä tässä on kyllä päätynyt paikkaan jos toiseenkin, mutta mutta..
Viiropään TOP3 -tulevaisuuden työpaikat tänään:
1. Tripsay
2. Zipipop
3. eCompetence Center Finland
Törmäsin tänään Facebookissa ilmiöön Digitytöt. Mahtavaa settiä! Tahtoo mukaan! Sen lisäksi olen ahkerasti seuraillut lähiaikoina eTourismProfiler blogia ja silmään tarttui viime viikolla bloggaus PhoCusWrightin tutkimus teknologiatrendeistä. Herätys tylsäkkeet, jotka vielä väsäätte omia varausjärjestelmiä! Kohta juna on niinku todella ajanut aseman ohitse!
Opinnäytetyön vuoksi on pakko vielä ratkoa ongelmia perus matkailupalvelujen varausjärjestelmän ongelmia, mutta kunhan siitä selvitään niin avot! Viiropäätä ei pitele enää mikään :D Useatkin tahot odottelevat tällä hetkellä opparini valmistumista, joten kai tässä pitäisi hetki vielä keskittyä sitten siihen. Tuntuu vain turhauttavalta ratkoa ongelmia, jotka joku muu on jo ratkonut, kun olisi paljon mielenkiintoisempiakin ongelmia ratkottavana! Jonkin sortin matkailun expertti tahi konsultti olisi varmasti kertonut tonnista tai parista kaikki etsimäni tiedot päivässä tai parissa. No, ei oppi ojaan kaada ja opparin siivellä tässä on kyllä päätynyt paikkaan jos toiseenkin, mutta mutta..
Viiropään TOP3 -tulevaisuuden työpaikat tänään:
1. Tripsay
2. Zipipop
3. eCompetence Center Finland
torstai 7. toukokuuta 2009
Ou gaad..
Kuinkakohan paljon tällä hetkellä mennään ohi aiheen? Olenkohan minä nyt aivan varmasti oikea ihminen kertomaan miten järjestelmää kehittäessä pitäisi huomioida asiajäsennyksen sijaan esitysjäsennys sovelluksen käyttäjäystävällisyyttä ajatellen? Nii-i, sitähän minäkin.
No, minä sen nyt joka tapauksessa opparissani kerron, kun sitä kukaan muu ei ole kerran aiemmin älynnyt tyypeille kertoa. Tämä on muuten aivan mainio esimerkki siitä miten ihminen tulee sokeaksi omalle työlleen. Jos restonomin pitää kertoa varausjärjestelmää koodaavalle (luultavasti insinöörille), miten hänen tulee tehdä työnsä, niin olisikohan koodarin aika nousta luolastaan ja kurkata välillä vaikka keväistä aurinkoa? Josko se siitä sitten taas alkaisi luistaa.
Sairasta tässä asiassa kaiken lisäksi on se, että minua oikeasti KIINNOSTAA! Millanenkohan pirun restonomi minusta vielä valmistuu. No, se jää nähtäväksi, nyt takaisin käyttäjäystävällisyyden pariin.
No, minä sen nyt joka tapauksessa opparissani kerron, kun sitä kukaan muu ei ole kerran aiemmin älynnyt tyypeille kertoa. Tämä on muuten aivan mainio esimerkki siitä miten ihminen tulee sokeaksi omalle työlleen. Jos restonomin pitää kertoa varausjärjestelmää koodaavalle (luultavasti insinöörille), miten hänen tulee tehdä työnsä, niin olisikohan koodarin aika nousta luolastaan ja kurkata välillä vaikka keväistä aurinkoa? Josko se siitä sitten taas alkaisi luistaa.
Sairasta tässä asiassa kaiken lisäksi on se, että minua oikeasti KIINNOSTAA! Millanenkohan pirun restonomi minusta vielä valmistuu. No, se jää nähtäväksi, nyt takaisin käyttäjäystävällisyyden pariin.
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
Edistystä, edistystä..
Eräs ystäväni sanoi taannoin, että seurustelun alkuaika on kuulemma sitä parasta aikaa ja siitä pitää nauttia vaikka itkien. Olettaisin, että myös opiskelujen loppuaika on sitä parasta aikaa, joten aion nauttia siitäkin, vaikka sitten itkien.
Olen tähän mennessä raapustanut tänään opparia kasaan ehkä viiden tunnin ajan. Tekstiä siinä ajassa pystyin tuottamaan noin sivun. Aivan liikaa kaikkea mielenkiintoista!
Muun muassa Boxbergia, Komppulaa, Korhosta ja Mutkaa (2001) lukiessani oivalsin, että alun alkaen matkailupalveluiden varausjärjestelmien toimivuudessa on kyse siitä, uskovatko matkailupalvelujen tuottajat sen kannattavuuteen. Jos näin ei ole, miksi heille sellainen edes väsätään? Eli nyt opparissani on käsittelyssä matkailupalveluiden varausjärjestelmä, joka ei tällä hetkellä varsinaisesti toimi ja joka ei varsinaisesti sellaisenaan kiinnosta ketään. Paitsi kaiketi minua :D
Mitä tästä opimme? Ihan ensimmäiseksi kannattaisi siellä matkailupuolella laittaa toimintaa siihen malliin, että joku matkailija sinne oikeasti haluaisi tulla. Sitten, kun sitä väkeä virtaa ovista ja ikkunoista ihan valtoimenaan, voisi harkita, josko vaikka jonkun varausjärjestelmän ottaisi käyttöönsä. Sitten, kun on päätynyt sellaisen hankkimaan, kannattaa melkoisen tarkkaan harkita, haluaako aivan välttämättä kehitellä itselleen oman järjestelmän.
Mutta, mutta. Jos ja kun opparini tässä kuun loppuun mennessä valmistuu, niin eiköhän tästäkin järjestelmästä vielä melkoisen hyvä saada. :D Itseluottamus ainakin on kohdallaan. Pitäisikin referoida lukijoille jossakin vaiheessa, millaiset tulokset sain hiljattain Thomas-analyysista, jossa siis arvioidaan millainen ihminen on työntekijänä. Eri lystiä luettavaa, mutta ikävä kyllä myös totta.
Nyt takaisin opparin pariin. Loppu maailma alkaa juuri käydä nukkumaan, joten loppuyön saa rauhassa tehdä töitä :)
Olen tähän mennessä raapustanut tänään opparia kasaan ehkä viiden tunnin ajan. Tekstiä siinä ajassa pystyin tuottamaan noin sivun. Aivan liikaa kaikkea mielenkiintoista!
Muun muassa Boxbergia, Komppulaa, Korhosta ja Mutkaa (2001) lukiessani oivalsin, että alun alkaen matkailupalveluiden varausjärjestelmien toimivuudessa on kyse siitä, uskovatko matkailupalvelujen tuottajat sen kannattavuuteen. Jos näin ei ole, miksi heille sellainen edes väsätään? Eli nyt opparissani on käsittelyssä matkailupalveluiden varausjärjestelmä, joka ei tällä hetkellä varsinaisesti toimi ja joka ei varsinaisesti sellaisenaan kiinnosta ketään. Paitsi kaiketi minua :D
Mitä tästä opimme? Ihan ensimmäiseksi kannattaisi siellä matkailupuolella laittaa toimintaa siihen malliin, että joku matkailija sinne oikeasti haluaisi tulla. Sitten, kun sitä väkeä virtaa ovista ja ikkunoista ihan valtoimenaan, voisi harkita, josko vaikka jonkun varausjärjestelmän ottaisi käyttöönsä. Sitten, kun on päätynyt sellaisen hankkimaan, kannattaa melkoisen tarkkaan harkita, haluaako aivan välttämättä kehitellä itselleen oman järjestelmän.
Mutta, mutta. Jos ja kun opparini tässä kuun loppuun mennessä valmistuu, niin eiköhän tästäkin järjestelmästä vielä melkoisen hyvä saada. :D Itseluottamus ainakin on kohdallaan. Pitäisikin referoida lukijoille jossakin vaiheessa, millaiset tulokset sain hiljattain Thomas-analyysista, jossa siis arvioidaan millainen ihminen on työntekijänä. Eri lystiä luettavaa, mutta ikävä kyllä myös totta.
Nyt takaisin opparin pariin. Loppu maailma alkaa juuri käydä nukkumaan, joten loppuyön saa rauhassa tehdä töitä :)
maanantai 4. toukokuuta 2009
Teen-mitä-tahansa-paitsi-kirjoitan-opparia
Nyt on näemmä oikea aika tehdä kevätsiivo ja tiskata tiskit ja hoitaa siskonlapsia ja pestä auto ja vielä vaikka mitä! Mitä vaan, kunhan se ei ole opinnäytetyö.
Rakas koiruli sairastui pahasti vappuna, mikä vei kyllä viimeisenkin mielenkiinnon työtä kohtaa. Koiran pitää vielä selvitä vatsakalvontulehduksesta ennen kuin ollaan turvallisilla vesillä. Elämä on välillä vähän tällasta.
Mutta opinnäytetyöstä sen verran, että tällä hetkellä on se 24 vuorokautta aikaa raapia työ kasaan. Tervetuloa vaan katsomaan esitystä 28.5. Turun Amkkiin. Tulee vielä moinen show :D
Rakas koiruli sairastui pahasti vappuna, mikä vei kyllä viimeisenkin mielenkiinnon työtä kohtaa. Koiran pitää vielä selvitä vatsakalvontulehduksesta ennen kuin ollaan turvallisilla vesillä. Elämä on välillä vähän tällasta.
Mutta opinnäytetyöstä sen verran, että tällä hetkellä on se 24 vuorokautta aikaa raapia työ kasaan. Tervetuloa vaan katsomaan esitystä 28.5. Turun Amkkiin. Tulee vielä moinen show :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
